maanantai 20. elokuuta 2012

My future?

Yksi syistä miksi lähin tänne oli se, että saisin vähän rauhottua. Ei koulustressiä tai rahahuolia, saati sitten pohdintoja aiheesta tulevaisuus. Oh mi goood, tulevaisuus: Musta ei tuu ikinä varmaan mitään! Pitkän aikaa täällä ollessa sainkin pidettyä nuo kaikki poissa mielestä, mutta nyt ne on ruvennut hamuamaan takaisin mielen syövereihin ja jotenkin yht'äkkiä mulla ei olekaan niin rento fiilis kun aiemmin. Mikä siinä on etten vois yhtä vuotta olla miettimättä aikuisten juttuja? Voisin vaan olla, syödä, nukkua ja tuhlata kaikki rahani turhuuksiin.


Jaanan sisko tuli käymään täällä reilu kuukausi sitten ja siitä lähtien mulle on aika ajoin pulpahtanut mieleen mitä mä oikeasti haluan elämälläni tehdä. Terhi kysäs multa ihan vaan ohi mennen että mitä aion aupparina työskentelyn jälkeen tehdä. No mitä? Pitkän aikaa mulle oli ihan selkee juttu että no sosionomihan musta loppupeleissä tulee, mutta nyt oon alkanut epäröimään. Pitäiskö hankkia joku nuoruuden haaveammatti ja sitten kouluttautua oikeiden aikuisten työhön? Työskennellä maskeeraajana, tarjoilijana tai kenties baarimikkona ja sitten vasta sosionomina.. En tiedä! Ja toisekseen, onko se sosionomin homma nyt kuitenkaan se mun juttu? Haluaisin tehdä työtä jolla on oikeasti merkitystä, joka vaikuttaa jonkun elämään, enkä halua sitä toimistossa tehdä, muuta en oikeastaan vielä tiedäkkään..


Mitenkäs sitten aloitanko opiskelut heti au paireilun jälkeen vai teenkö vielä jotain "jännää" välissä? Oonko au pairina yhteensä vuoden vaiko enemmän? Nää on näitä mun elämän suuria kysymyksiä. Oon miettinyt josko sitä kävis työskentelemässä jossakin hotellissa vielä ennen lopullista Suomeen paluuta, toki haluaisin olla ainakin kuukauden Suomessa siinä välissä ja viettää aikaa kaikkien kavereiden kanssa niin paljon kun mahdollista. Mutta sitten, haluanko mä lähteä Britteihin hotelliin "oikeisiin" töihin, vai käydä jossain etelässä lyhkäsellä au pair keikalla? Olishan se varmaan vaihteeks ihan kivaa tehdä jotain oikeita töitä, koska tuntuu että ne jotka ei ole ollut au pairina ei ymmärrä mitä se oikeasti on. SeKIN on työtä! Ei oo mitään rasittavampaa kun se kuinka toiset ajattelee ettei au pairina tartte tehä mitään ja elämä aina vaan hymyilee, unohtamatta ilmasta ruokaa ja kattoa pään päällä. Totuus on se että au pairit ei vaan makaa sohvalla päivät pitkät syöden sipsiä, vaan työskentelee. Ja sitä työtä riittää! Ja se ruoka ja koti ei oo täysin ilmasia, se maksetaan takasin työskennellessä melko pienellä palkalla, verrattuna siis näiden "oikeiden" töiden palkkoihin. Tätä kuitenkin jaksaa kunhan pitää asenteen kohillaan, pitää vaan ajatella olevansa töissä, koska ei kukaan voi täysin siemauksin työstänsä nauttia.

My brain hurts for thinking too much
Life sucks
.

Okei ei elämä sukkaa, on mulla kivaakin. Etenkin kun äiti, Krista, Joni, Martyna JA ELMO oli kyläilemässä viime viikolla. Tulipahan tutkittua tätä maatakin siinä vähän enemmän kun vaan Kööpenhamina - Helsingör akseli. Siitä sit lisää kun saan Jonilta kuvia, mutta tässä pientä esimakua:


ps. Calif on vähän niinku Elmo mutta hieman isommassa koossa.